Toinen viikko harjoittelua menossa sisätautiosastolla. Pieni kauhistus on jo muuttunut oppimisen iloksi. Hienoa huomata, miten paljon sitä jo osaakaan ja miten taito vahvistuu päivä päivältä. Olen jo lunastanut paikkani työyhteisössä. On yllättävän haastavaa ylläpitää opiskelijastatusta... olisi niin helppo liukua osaston työntekijän osaan...usein pitää ihan itselleen muistuttaa että oppimassa siellä ollaan, ei aputyttönä. Ja ihan luvallisesti todellakin opiskelijan roolissa olen ja aion olla, vaikka kaikille se ei taitaisi hetkittäin sopiakaan. Tässä harjoittelussa en todellakaan puuhastele muiden kahvitellessa. Totuuden nimissä on sanottava, että pääsääntöisesti harjoitteluosastollani on oikein hyvä, joskin välillä hieman sekavahko ilmapiiri.

Hoitotyöntoimintojen osalta ei ole oikein mitään raportoitavaa; kanyloinnit, iv:t, perus- ja lääkehoidot sujuu ihan mallikkaasti. Ai niin, mainittakoon, että olen kokenut punasolutiputuksen alusta loppuun eli pussien tilaamisesta tiputuksen toteuttamiseen. Sepä olikin jännää biologisine kokeineen...

Koulupäiviä on tälle lukuvuodelle jäljellä neljän viikon keskiviikot. Tulossa vielä kaksi tenttiä ja pari kirjallista tehtävää sekä seminaari. Taitaa olla niin, että piakkoin huokaistaan  hyvin tehdystä työstä ja päästään kesäloman viettoon. Kahdeksisen kymmentä plop plop opintopistettä taitaa olla kerättynä. Siitäpä on sitten kiva jatkaa syksyllä.