Läppäri. Paras ystäväni. Mistään ei tulisi mitään ilman läppäriäni. Kun tulen kotiin töistä minulla on melkein heti treffit läppärin kanssa. Lähes poikkeuksetta seurustelen sen kanssa joka ilta, viikonloppuisin myös aamulla, päivällä ja illalla.

Aikuisopiskelijan arki on kyllä aika karua. Ajankäyttöä joutuu todellakin suunnittelemaan aika tarkkaan että ehtii tehdä ajoissa kaikki tehtävät sekä valmistautua tentteihin. Ja proaktiivinen opiskelija ottaa toki vielä itsenäisesti selvää kaikesta mahdollisesta mikä jotenkin liittyy käsiteltäviin asioihin...joten läppärin kanssa on aika naimisissa.

Meillä on keittiön ruokapöydällä läppärilleni oma paikka. Pöydän kulmapaikalla on pino kirjoja ja sekaisin oleva kasa papereita, kyniä, lukulaseja (useita) ja silmien kostukesuihkepullo. Kun katan pöydän ruokailijoille käännän vain pöytäliinan aarteitteni päälle ja pöytä on valmiina perheelle...

Iltaisin, kun muu perhe touhuaa kivoja juttujaan olohuoneessa tai muualla talossa, minä opiskellessani kuuntelen toisella korvalla heidän juttujaan. Sekaan heitän kommentin tai pari. Tällä tavoin minulla on kuitenkin jonkunlainen tuntuma "koti-iltaan" - olen ainakin fyysisesti paikalla joskaan en ihan täysillä... Joskus on tärkeää pystyä keskittymään. Silloin siirryn opiskelemaan makkariin. Sielläkin on kirja- ja paperipino.

Onneksi läppärini jaksaa vaikka joskun läiskin väsyksissä sen kantta aika rajustikin kiinni. Ja silloin tällöin kun yhteys tökkii läppäriparkani saa kuulla kunniansa, syyttä suotta.